Ornitologiaa mediakasvatuksessa?

Suoritan (kammottava sana muuten, inhoan suorittamista) tällä hetkellä myös kurssia Meka P2 ja siihen kuuluu viihdyttäviä tajunnanvirtaluentoja by Suoranta & Vaden. Luentosalin takapenkissä valiteltiin tänään kyseisten luentojen ajelehtivaa luonnetta ja kaivattiin tehokkuutta ynnä selkeää rakennetta. Minä luulen, että kyseisen kurssin ensisijainen päämäärä on saada opiskelijat ajattelemaan ja kyseenalaistamaan. Kurssin päämäärää lähelläkään ei ole tehokas tiedonsiirto, mitä oppimisella yleensä on totuttu ajattelemaan (behaviorislaisittain?). Näyttää siltä, että kurssi on jo hyvää vauhtia matkalla päämääräänsä, koskapa opiskelijat oli saatu ajattelemaan (kurssin sisältöä) ja kyseenalaistamaan (luennoitsijoiden kyvyt).

Minusta herrojen Suoranta & Vaden luennointitavasta voi ottaa paljon oppia. Jos siis haluaa päästä luennoitsijana vähällä vaivalla. :) Mikään ei siirrä paremmin vastuuta opiskelijalle itselleen kuin hieman vastuuton opettaja. Sopivalla tavalla vastuuta välttelevä ohjaaja pakottaa oppilaan itseohjautuvaksi (ellei oppilas turhaudu täysin ja luovuta kesken leikin). Erityisesti kehun luennon keskustelevaa ja opiskelijoita aktivoivaa otetta.

Tänään siellä Meka P2:n luennolla katsottiin YouTubesta tallennetta, joka löytyy nimellä Niilin hanhet. Erittäin hauska pätkä. Tunsin itseni sivistyneeksi ja trendien aallonharjan ratsuttareksi, sillä olin nähnyt ko. videon jo aiemmin. Minä siis selvästi seuraan aikaani, wohoo. Lisäksi pääsin vielä pätemään luennolla kertomalla Aku Ankka -lehden tarinasta, jossa Pelle Peloton tekee Ankkalinnasta täysin automaattisesti toimivan kaupungin. Kyllä kannatti toissa viikolla tilata puhelinmyyjältä Akkari, heti se palkittiin. Aku Ankkaa lukiessa on aina ajan hermolla.

Niin, se ornitologia: hanhet ja ankat tietysti.