Kukapa tohtisi tällaisella kurssilla (tai muutenkaan) myöntää olevansa kritiikitön mediankuluttaja? Niin, en minäkään. En siis usko kaikkea, mitä lukee "mustaa valkoisella" tai pikseleitä ruudulla. Joskus minua vaan ärsyttää sellainen ylenpalttinen kriittisyys pelkän kritisoinnin vuoksi.
Ei ole olemassa objektiivista tekstiä. Kaikki on subjektiivista, kaikki teksti suodattuu tekijänsä näkökulman kautta. Kenties ei ole olemassa edes objektiivista todellisuutta, ehkä kaikki tässä maailmassa on vain näkökulmia. Kannattaako sitten siis ärsyyntyä ja kritikoida niin kauheasti lukiessaan "puolueellista mediaa". Totta kai se on puolueellista. Sitä tekevät ihmiset, se ei ole mitään taivaasta annettua Jumalan sanaa! Aplodit siitä, että tunnistaa tekstistä kirjoittajan näkökannan, mutta entä sitten? No esimerkiksi jotkut tuttavani eivät voi edes avata Aamulehteä, koska se on liian ärsyttävää.
Minusta se alkaa mennä jo vähän liian pitkälle. Minäkin välttelen tiettyjä keskustelufoorumeja tai ainakin niiden tiettyjä ketjuja, jos tiedän aihepiirin ärsyttävän liikaa sen hetkiseen mielentilaani nähden, mutta tavallinen sanomalehti ei yleensä ylitä kipukynnystä. Sanomalehden aiheet eivät kosketa persoonaani eivätkä minulle henkilökohtaisesti rakkaita asioita, joten lehtijuttuja voin lukea ilman sydänveren purskahduksia. Mielipidepalsta saattaa joskus aiheuttaa savun kehittymistä aivoissa, mutta sehän onkin tekstityypiltään verrattavissa foorumikirjoitteluun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tosi hyvä näkökulma, Ompo! Joskus yliopistomaailmassa kriittisyys pelkän kriittisyyden tähden menee ehkä turhankin pitkälle. Asiaa siis kirjoitat!
VastaaPoistaKuka haluaa olla kriittinen vain kriittisyyden takia? EIköhän kyse ole siitä, että kaiken subjektiivisuuden sekamelskassa tavoitettaisiin sieltä se mahdollisimman näkökulmaneutraali totuus. Se, että sen saavuttaminen saattaa olla mahdotonta, ei tee sen tavoittelusta turhaa tai arvotonta. Muutenhan voitas vaan todeta et joojoo, homeopatia on vaan näkökulma muiden joukossa ja ei siihen kellää mitää sanottavaa. -.- Hoitoa haluavilla ihmisillä voi ehkä sit ollakin, tai niillä, jotka kuolee syöpään tietämättömänä mikä toimii, kun kukaan ei halua kritisoida tai ottaa kantaa kun "se on niin turhaa".
VastaaPoistaJa sanomalehdissä tietenkään propaganda ei haittaa, kun ei voi tietää, mitkä osat sitä ovat, ainakaan, jos ei ota asioista itse selvää. Yksi käytännön tapa toteuttaa sitä totuutta vääristelevää uutisointia on esimerkiksi uutisoida aiheesta, jossa on kaksi osapuolta ja haastatella vain toista, kertoa vain toisen näkökulma. Minusta tämä ei ole eettistä, eikä totuudesta tai konfliktista riitä kuvaukseksi vain yksi näkökulma, yhden ihmisen tarina, vaikka miten sitten totuus lopulta olisikin vain näkökulmien keskiarvo tai miten sitä haluaakaan ikinä ajatella. Ei ole kuitenkaan kovin vaikeaa sitä toistakin näkökulmaa esittää, joten sen esittämättä jättämisessä kyseessä on selkeä arvovalinta, eikä mikään kirjoittajan kynästä tahattomasti tullut "hupsista keikkaa" -lapsus. Toimittajakoulutuksen puolella tätä ainakin teroitetaan ja koulutetaan ihmisiä kertomaan asioista omat arvolatauksensa eliminoiden (siksi onkin niin surullista, että kaikesta huolimatta journalismi Suomessa on mitä on, miten lienevät sitten akateemiset tekstit tutkimusmatskuissa, joihin se sama neutraalin ja puolueettomuuden kriteeri pätee yhtä lailla) Kyllä mua ainakin alkaa ärsyttää, jos mulle yritetään tuputtaa todellisuudesta yksipuolista kuvaa tai jätetään tietoisesti esittämättä tietoja tai asioita, jotka voisivat vaikuttaa mielipiteeseeni ja sitä kautta valintoihini esimerkiksi vaikka nyt siitä, mitä puoluetta äänestän seuraavissa vaaleissa tai mille tahoille annan rahaani muodossa tai toisessa. Sitten sitä yksipuolista kuvaa vielä tarjotaan jonain kokonaisuutta tosiasiallisesti kuvaavana tietona (sanomalehtien ja journalismin ihanne) ja joku vielä sanoo, että se on jotenkin hyväksyttävää, koska juttu on ihmisen tuottama ja ihminen ei parempaan muka edes pysty? Kyllä nyt särkee päätä, jos ihmiset eivät tuon taivaallista välitä millaista sontaa heille syötetään (samaan aikaan kun kuitenkin jaksetaan valittaa jostain BB:stä). Ei se ole vaarallista, minkä huomaa värittyneeksi ja mikä ärsyttää, vaan se, mitä EI huomaa ja mikä ei ärsytä!
VastaaPoista"Ei se ole vaarallista, minkä huomaa värittyneeksi ja mikä ärsyttää, vaan se, mitä EI huomaa ja mikä ei ärsytä!"
VastaaPoista^ Toi oli tosi hyvin sanottu. Entä mitä hyötyä on siitä, että vain jättää lukematta ärsyttävät jutut? Eihän ne sillä maailmasta katoa. Pitää lukea, ärsyyntyä, ja ilmaista ärtymyksensä, jos muutosta haluaa.
Tarkoitin tuolla "kritiikillä kritisoimisen vuoksi" lähinnä sitä, että kaikesta valitetaan ja vänkytetään, eikä mistään voida nauttia. Voisihan se kritiikki olla joskus rakentavaa tai jopa ylistävääkin, jos aihetta löytyy?
Kyllä sitä sontaa voi YRITTÄÄ syöttää, muttei sitä oo pakko syödä. Kriittinen lukija pitänee itse omasta ruokavaliostaan huolta. ;-)
Ompo olipas sulla paljon samansuuntasia ajatuksia ku minulla. Sillonhan on hyvä sanoa, että "oikein hienosti kirjoitettu" :) Eivaan, mutta oikeasti pisti silmään sellanen seikka.
VastaaPoistaHeräsi muuten kommenteistasi mieleen, että mikä sua on erityisesti tökännyt silmään mun kirjottelussa kun sanoit, että "ei haittaa, vaikkei kaikesta olekaan samaa mieltä". Rupesi heti mielenkiinto heräämään :)
Kriittisyyshän on tosiaan päivän sana. Pitää olla kriittinen... no, koska pitää olla kriittinen. Toisaalta nykyään on kyllä ihan luvallista nauttia myös esimerkiksi vähemmän kehittävästä viihteestä. Ehkä siis voisi ajatella, että myös meillä kriittisyyteen opetetuilla on lupa joskus kääntää kritiikkinappula 0-asentoon.
VastaaPoistaHyvää keskustelua ja hyviä pointteja kaikilla keskustelijoilla!
VastaaPoistaSanon, että kriittisyys on pop. Kaikki muu on teeskentelyä. Ja kylläpäs olen vakavissani.
VastaaPoistaKuten sofistit jo aikoinaan esittivät: totuudella on aina vähintään kaksi puolta. Joissakin tieteissä tätä ei olla kyllä tajuttu vieläkään.
Oikeinpa hyvä kannanotto ja näkökulma, sanon.