Kuka lohduttaisi nyytiä...

Kuka lohduttaisi nyytiä, joka ahdistuu mediasta?

Välitehtävänä piti käsitellä jotain aihetta, joka huolettaa minua nuorten mediakäytössä. Vaikea nimetä vain yhtä asiaa, sillä niin moni asia huolettaa. Muissa blogeissa ja moodlen keskustelussa onkin tullut esille tosi monta huolenaihetta.

Tuonpa nyt esiin yhden hyvin lievän huolenaiheen, joka on välillä puhuttanut eräälläkin keskustelufoorumilla. Jos netin keskustelupalsta on vapaa kaikenikäisille ja keskustelu pyörii pääosin jonkin harrastuksen ympärillä (esim. lemmikkieläinten), keskustelijoiksi saattaa ajautua melko nuoriakin osanottajia. Tämän oli huomannut myös Suvi Tuominen, joka pohti lasten verkkokeskusteluja artikkelissaan Viisaana verkkoon (ÄOL vuosikirja 2007, s. 93). Aikuiset kuitenkin haluavat välillä puhua "aikuisten juttuja", esimerkiksi seksi- ja parisuhdeasioita. Pitäisikö kyseiset ketjut merkitä otsikkoon jotenkin? Eihän se merkintä estä lasta lukemasta, mutta herättää ehkä lukijan miettimään, haluanko tosiaan lukea tämän ketjun.

Lukijan huomiointi keskustelupalstoilla on kyllä minun nähdäkseni lisääntynyt. Jos ketjussa on jokin raju valokuva, otsikossa voi olla merkintä [Ei herkille!] tai tv-sarjaa käsittelevässä ketjussa voi olla [spoilausvaara]. Näin lukijalla on mahdollisuus suojella itseään.

Lapselle haluaisin opettaa tällaisen varovaisuuden erityisesti netissä linkkien klikkaamiseen. Ei ole kiva kokemus, jos viattomasti klikkaa linkkiä ja sieltä pamahtaa joku goatse tai matotissi.


----------
Viite: Suvi Tuominen 2007: Viisaana verkkoon. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjasta Elämään bittien kanssa [toim. Heljä Haapamäki-Niemi ja Sari Noponen].