Kuka ATK:ta tarvii?

Niin, sitä minä mietin yläasteella ja lukiossa, kun olisi voinut ottaa valinnaisia ATK-kursseja. En minä ainakaan, tai jos nyt jotain tarvii, niin sen voi opetella kotonakin. Enkä silti hirveesti jaksanut kotona opetella, mutta tarvittaessa sain ohjausta äidiltäni, joka toimi atk-opettajana. Sitten ne asiat tulivat vastaan muissa opinnoissa, kun tarvittiin tekstinkäsittelyä esitelmien tekoon ja taulukkolaskentaa fysiikan työselostuksiin. Minun aikanani ATK-opetus taisi olla kouluissa enemmän ohjelmien ja koneiden käyttämistä kuin mediakasvatusta. Lukiossa sitten opeteltiin vähän jotain hakukoneiden käyttöä (mm. uskonnontunneilla!), mutta lukio ei järjestänyt esim. sähköpostiosoitteita oppilaille. Koulun tiedotus ei vielä toiminut sähköisessä mediassa 90-luvun Pälkäneellä.

Kouluopetuksessa mediakasvatus sisälsi lähinnä sanomalehdet ja tv-ohjelmat. Etenkin lukiossa äidinkielenopettaja koitti saada meidän päihimme iskostettua mediakriittisyyttä, kun katselimme jotain tv:n talk show'ta tunneilla. Ei siitä silti mitään oikein mieleen jäänyt silloin. Oli vaan mukavaa, että tuntia kului tv:n katseluun, ei sen opetuksellista arvoa osannut ajatella. Harmi, saattoihan opettajalla olla hyvinkin pätevät pedagogiset agendat taustalla.

Itse olen mediakasvattanut isoäitini käyttämään kännykän tekstareita. Äitiäni olen opastanut facebookin käytössä. Onhan se mukava huomata, ettei itse ole enää pelkkä vastaanottava osapuoli, vaan minulla on läheisilleni jotain annettavaa, jotain mitä he haluavat oppia.

Mediakasvatusta olen siis saanut tavalla jos toisellakin: sekä "virallista tietä" koulussa, että epävirallisesti kotona ja kavereilta. Tärkein vertaisopettaja taisi olla se kaverini, joka opasti minut irkkaamisen maailmaan. IRC:n merkitystä elämälleni en osaa yhtäkkiä yhdessä lauseessa analysoidakaan, mutta luultavasti olisin viettänyt 10 vuotta elämästäni hyvin eri tavalla, jos en olisi kyseiseen mediaan tutustunut teini-ikäisenä.